Omasta tyhmyydestä kärsii koko ruumis...

...ainakin keliaakikon näkökulmasta katsottuna! Tein viime viikonloppuna lasagnea perheelle - perinteisesti vehnästä. Juustokastike oli myös vehnäpohjainen. Ja lopunpa voikin jo arvata...

En ole tehnyt vehnäpohjaisia kastikkeita pitkään aikaan, sillä teen yleensä ruoan gluteenittomana koko perheelle. Kuinka ollakaan... Kun kastike alkoi olla valmista, maistoin sitä =(!! Vaistomaisesti, kuten aina ruokaa laittaessa. Enpä olisi uskonut, että pelkällä maistamisella olisi ollut tällaiset seuraukset... Jo samana päivänä sain tutun ruokatorvea polttavan tunteen, että olen syönyt gluteenia. Tunne on jatkunut jo viikon!

Mietin välillä, olenko syönyt tietämättäni gluteenia viikon aikana. Missä olisin sitä syönyt?? Olen valinnut ruokalassa ja valmistanut kotona vain gluteenitonta ruokaa...
Voisiko ruokalusikallinen vehnäkastiketta kuitenkin jotenkin vaikuttaa näin kauan??

Ravintola vs. Aino 5 - 0

Eilen koin järkytyksen hetkiä ollessani syömässä muuannessa ruokapaikassa. Ja tänään olen työkelvottomassa kunnossa...

Tutkailin ruokapaikassa ruoka-annosta, joka oli merkitty gluteenittomaksi annokseksi. Yksi raaka-aine herätti minussa epäilystä - gluteeniton couscous??? Pyysin tarjoilijaa kysymään keittiöstä, onko couscous tosiaankin gluteenitonta, kun en ole aikaisemmin törmännyt keliaakikolle sopivaan versioon. Tarjoilija teki työtä käskettyä ja kävi keittiössä tarkistamassa asian. Vastauksena oli, että ruoka-annos on gluteeniton. Ajattelin, että onpa kiva, kun on löytynyt taas yksi uusi gluteeniton tuote - ja tilasin ruoka-annoksen. Ruoka oli hyvää ja söin sitä koko lautasellisen, nam =).

Ruokailun jälkeen pyysin saada nähdä couscous-paketin, jotta voisin etsiä sitä ruokakaupasta. Järkytys ja takaraivossa tykyttävä ketutus! Couscous oli tehty durum-venhästä ja oli tietenkin oikein gluteenipitoista... Kuinka saatoin olla niin sinisilmäinen... Vai toiminko oikein uskoessani ammattikeittiötä asian varmistamisen jälkeen???

"Mitäpä sitä enää rypistelemään, kun on jo housuissa". Siinä vaiheessa minulla oli enää vähän tehtävissä. Annoin ruokapaikalle palautetta ja tein selväksi, että tässä aiheutetaan suurta vahinkoa huolimattomalla toiminnalla. Mietin, kuinka monta onnellisen tietämätöntä keliaakikkoa oli ruokasalissa syömässä samaista annosta???

Eilen oli jo jotain tuntemuksia, mutta aamulla herätessäni tiesin oikein hyvin syöneeni gluteenia =(. Elimistö on edelleen kuin tulessa ja olo on kuumeinen, vaikkei kuumetta olekaan - luultavasti. Enää ei ole oksettavaa olo - johtuuko sitten siitä, että olen ollut pystyasennossa jo 3 h... Mutta "saikkupäivähän" tästä tuli. Onneksi töissä on asiat sillä mallilla, ettei mun yhden päivän poissaolo aiheuta kollegoille juurikaan lisätöitä. Huomenna tilanne on toinen ja toivonkin, että olen siinä kunnossa, että voin työskennellä suht normaalisti.

Mietin tässä tulevaa elämää, jos "julkisten ruokailujen" onnistumisprosentti on tätä luokkaa... Pessimismi ja kauhuskenariot nostaa päätään - saan yliannostuksen gluteenia joka kuukausi ja elimistössä jyllää jatkuva tulehdus... Ja kun kevätkesällä koittaa kontrollitähystyksen aika, saan "tuomion" siirtyä luontaisesti gluteenittomaan ruokavalioon, joka on entistä tiukempi...

Mitä tästä opimme? Syö vain omia eväitä!

Kömmähdyksiä

Havahduin muutama päivä sitten huomaamaan, että minun pitää edelleen vahtia itseäni. Keittiössä työskennellessäni olen napsinut sitä ja tätä suuhuni ruoan valmituksen yhteydessä maistellessani teoksiani. Olen yrittänyt päästä tästä tavasta eroon, etten söisi vahingossa gluteenia - ja luulinkin jo olevani "kuivilla", mutta...

Tekaisin lapselleni burriton ja kuinka ollakaan vehnätortilla oli hieman tarttunut lautaseen kiinni. Kiskaisin lautaseen jääneen palasen irti ja laitoin suuhuni ja nielaisin. Vasta sen jälkeen ymmärsin, mitä olin tehnyt. Sinne meni - ja minkäs teet...

Kävin Axun Pizzassa hakemassa kebab-salaatin. Edellisellä kerralla salaattiin ei tullut leipää. No tällä kerralla tuli. Enkä tietenkään ehtinyt väliin ennen kuin leivät ehtivät jo rasiaan. Onneksi ne kävivät vain yhdessä lokerossa - ja lihan sain kokonaan toiseen rasiaan. Tutkin kotona rasiaa ja tuumasin, ettei leivän hippuja ole muussa rasian sisällössä. Mietin kuitenkin, onko pizzeria oikea paikka keliaakikolle ollenkaan. Siellä on vehnäjauhoa joka paikassa; ja jos välineistä ja pinnoista ei huolehdita, todennäköisesti joka ruoassakin on vehnäjauhoja. Vai onko...

No nämä varotoimenpiteet eivät kuitekaan tainneet toimia. Luulen saaneeni gluteenia myös jostain muualta, vaikka olen tutkinut kaiken syötävän. Olisiko jossain tuotteessa ollut gluteenia, vaikkei sitä mainitakaan?? Olo on ollut muutamana päivänä huono - oireet on palanneet... Olenkin tässä miettinyt, kuinka pieni gluteenimäärä aiheuttaa oireilua.

Keliakia Facebookissa ja Suomessa

Katselin Facebookia keliakian näkökulmasta - ja kohtalotovereita etsiäkseni. Sieltä löytyy esim. ryhmä suomalaisille keliakianuorille ja avoin ryhmä iästä riippumatta nimellä "keliakia". Tutustuin myös kansainväliseen ryhmään "Celiac Awareness", joka painottuu jäsenistöltään Yhdysvaltoihin. Ryhmissä voi keskustella keliakiasta, jakaa kokemuksia ja reseptejä. Ihan mukava tapa löytää kohtalotovereita.

Suomessa on keliaakikkoja paljon, arvion mukaan jopa 2% väestöstä - suurin osa tietämättään. Nykypäivänä keliakiatutkimukset aloitetaan varmasti paljon herkemmin kuin vaikka 10 vuotta sitten, jolloin keliakiaa pidettiin harvinaisena ja epätodennäköisenä diagnoosina vatsaoireisiin. Uudessa Keliakia-lehdessä kerrottiin uudesta pikatestistä, jolla saadaan diagnoosi nopeasti. Virallinen diagnoosi tehtänee jatkossakin kuitenkin koepaloista.

Keliakiasta sanotaan, että se kulkee suvussa. Meidän suvussa ei ole kuin kaksi diagnosoitua keliaakikkoa, tätini ja minä - piilokeliaakikkoja voi tietenkin olla. Omista lapsistani testattiin heti toinen, sillä hänellä on ollut aina vatsan kanssa ongelmia. Keliakiaa ei kuitenkaan löytynyt. Olen optimisti ja uskon, että toinenkin lapsi testataan heti, jos jotain oireilua ilmene - "sukurasituksen" vuoksi. Lasten ei siis tarvitse "kitua" kymmentä vuotta diagnoositta, kuten minulle kävi.

Axun Pizza & Kebab ja Hesburger

Olen sopeutunut gluteenittomaan ruokavalioon yllättävän hyvin. Välillä tulee mielitekoja, varkinkin kun muut syövät esim. herkullista pizzaa tai tuoretta patonkia... Mutta en ole sortunut "tavallisiin" tuotteisiin =). Olo onkin kohentunut huomattavasti näiden reilun kahden viikon aikana. Enää ei ole huonon olon aaltoja eikä närästystä muistuttavaa poltetta vatsassa.

Kävin tässä taas "ulkoruokinnassa" pariinkin otteeseen. Testasin kajaanilaiset Axun Pizza & Kebabin ja Hesburgerin. Kävin ensin Axun Pizzassa ja kyselin työntekijöiltä eri valmisteiden raaka-aineista. Miehet selvittivät mielellään, mitä ruoat sisältää, vaikkeivat ymmärtäneetkään, mitä gluteeniton tarkoittaa =). Mutta sain selvitettyä, että kebab on gluteenitonta tukkukebabia - maultaan ihan hyvää. Sen hetkinen salaattikastike oli itsetehtyä ja gluteenitonta. Pizzoja ei tietenkään voi syödä pizzapohjan vuoksi. (Pitäisi olla oma pizzauuni gluteenittomalle pizzalle, ettei pohjaan tartu vehnäjäuhoja - tavallinen pizzauunihan on jauhoissa...) Keliaakikko voi siis tilata Axusta esim. kebab-salaatin pahimpaan grilliruoan tuskaan! Annos on suuri - sanoisin, että kahdelle, tai yhdelle todella nälkäiselle - ja maku on hyvä! Vielä kun selvitän, mitä sinappia kebab-kastikkeeseen käytetään, niin ehkäpä pääsen syömään sitäkin =).

Hesburger tuotti myös iloisen (alku-) yllätyksen, sillä sieltä löytyy gluteeniton hampurilaisateria! Tosin itse ateria ei ollut samaa tasoa kuin "tavalliset" ateriat. Ranskalaisia ei uskaltanut ottaa, sillä Hesen ranskalaiset paistetaan samassa rasvassa kuin leivitetyt tuotteet ja ranskalaisissa voi olla vehnäjäämiä =(. Gluteeniton sämpylä oli myös aika mielenkiintoinen... Kajaanin Hesessä sämpylä lämmitetään mikrossa, joten sämpylän rakenne tulee entistä sitkeämmäksi - muistuttaa lähinnä kumia. Kun sämpylää yritti haukata, täytteet turskahti sämpylän välistä ja itse sämpylä ei lohjennut. Hampurilaisen maku oli kokonaisuudessaa kuitenkin ok. Minun kohdallani gluteeniton ateria koostui juomasta, "kumihampurilaisesta" ja minisalaatista.

Eli jos nyt pikaruokaa haluaisin, niin kyllä menisin ennemmin Axuun kuin Heseen =).

Näin se kaikki alkoi

Epämääräiset vatsaoireet alkoivat jo 10 vuotta sitten opiskeluaikana. Vatsa oli koko ajan kuralla =(. Muita vuosien aikana olleita oireita on ollut ilmavaivat, "pahoinvointiaallot" ja närästys, jonka olen nyt osannut tulkita paremminkin vatsan poltteluksi kuin närästykseksi.

Olotilani oli opiskeluaikana sietämätön, joten kävin kouluterveydenhoitajalla ja sitä kautta testeissä. Silloinen lääkäri tuumasi, että testataan laktoosi-intoleranssi. Muistan terveydenhoitajan terveiset lääkäriltä: "keliakiaa ei kannata testata, sillä on erittäin epätodennäköistä, että sinulle on sellainen." Koska laktoosi-intoleranssia ei löytynyt, sain diaknoosiksi stressivatsa ja tutkimukset loppuivat siihen.

Elämä on ollut välillä helpompaa näiden kymmenen vuoden aikana. On ollut jopa kuukausien pituisia jaksoja ilman mitään kummallisempaa oireilua. Lapsia odottaessani en kestänyt maitotuotteita - ensimmäisen lapsen aikana täysin laktoositon ruokavalio oli paras ja toisen lapsen kohdalla vähälaktoosinen. Mutta nämäkin korjaantuivat ajan myötä.

Tänä keväänä oireet iskivät uudelleen samalla voimalla kuin opiskeluaikana. Uskon, että työstressillä on ollut osuutensa asiaan. Varsinkin ruokailujen jälkeen olo on ollut kamala. Teen opetustyötä ja olen joutunut keskeyttämään tunteja huonon olon vuoksi - jopa laittamaan opiskelijat kesken päivän kotiin opiskelemaan. Kävin työterveyshuollossa ja sain lähetteen verikokeisiin. Muuten kaikki oli kunnossa, mutta keliakian vasta-aineet olivat kohonneet.

Verikoetulosten perusteella minut passitettiin mahalaukun tähystykseen. Tähystys oli todella järkyttävä kokemus... Yökkäilin koko ajan ja vedet valui silmistä. Onneksi tähystys ei kestänyt kauaa - ja lääkäri ja hoitaja vatsatautipolilla olivat oikein ystävällisiä ja ymmärtäväisiä. Tähystyksen yhteydessä otettiin myös koepaloja vatsapeitteistä.

Lääkäri puhui jo tähystyksen yhteydessä siihen malliin, ettei muita diagnoosivaihtoehtoja ollut. Ruokavaliota en saanut vielä muuttaa ennen kuin koepalojen tulokset tulisivat ja asiasta saataisiin varma diagnoosi. Edessä siis oli vielä ainakin 2 - 3 viikon "helvetti" tavallisella ruokavaliolla.

Tämän 2 - 3 viikon tuloksien odottelujakson otin herkuttelumielellä. Tähystyksen jälkeen söin ison possumunkin keliakiaepäilyn kunniaksi =). Söin ihanaa ruisleipää ja kaikkea sellaista hyvää, mitä en tulosten varmistumisen jälkeen voi enää syödä.